Perimätiedon mukaan tila on näyttänyt tältä vuosina 1865-1885. Rekonstruktio Alfred Kolehmainen.

Hämäläisiä Kiiskilän kylärannassa

Vuonna 1730, Kiiskilän ensimmäinen Hämäläinen, Eskel Antinpoika, otti haltuunsa kylärannassa sijainneen kruunutilan, joka oli toimiva Eskelin jälkeläisten kotina 170-vuotta.

Eskelin tilasta kehittyi tyypillinen karjalaisen suurperheen asuttama turvallinen yhteisö, missä veljekset ja serkukset perheineen asuivat saman katon alla. Luonnollisesti tyttäriä naitiin muualle ja joku miespuolinen sattoi kokeilla onneaan muualla. Tila säilyi kuitenkin jakamattomana seuraavat 130-vuotta.

Eskelin aikana asumuksena oli vaatimaton savutupa, mutta väen lisääntyessä viereen rakennettiin 1820-luvulla uusi asuinrakennus.

Vuonna 1850 tila jaettiin ensimmäisen kerran Eskilin jälkeläisten kesken neljään osaan. Eskilin aikuisen talon paikan kylärannassa sai Jaakko Juhananpoika (1782-1850) numerolla Hämäläinen 6:3, jonka miespuoliset jälkeläiset jatkoivat yhteisasumista suurperheenä aina vuoteen 1885.

"Jaakkolaisten" aikana tila oli mahtavimmillaan, joka 1860-luvun laajennuksen jälkeen oli aikaansa nähden suuri ja arvostettu. Elämä oli vilkasta lähes 20 Hämäläisen ja muutaman renkin ja piian asuttaessa tilaa. Oman lisänsä sinne toivat paikkakunnan merkkihenkilöt, jotka ahkerasti käyttivät talon vieraanvaraisuutta hyväkseen. Tuona aikana isäntänä toimi Paavo, joka vaikutti voimallisesti myös kunnalliselämässä.

Aika oli kuitenkin ajanut ohi tämätyyppisen asuminmuodon Kiiskilän rannassa. Jaakon poikien, Hiopin ja Simon jälkeläiset lopettivat suurperheen jakamalla tilan. Päärakennus sahattiin keskeltä kahita, hirret ja maat jaettiin.

Simon jälkeläiset rakensivat uuden talon entiselle paikalle. Talosta ei tullut kuitenkaan pitkäikäinen, sillä huolimattoman hormin muurauksen takia talo paloi kohta valmistumisensa jälkeen. Paikalle rakennettiin viimeinen rakennus 1880-luvun lopulla, joka kuitenkin purettiin vuonna 1894 ja tilan hirret myytiin Viroon. Nykyisin paikalla on nähtävissä uskomattoman kaunis rakentamaton rantaidylli, paljon kokeneet vanhat kivijalat ja Hämäläisten ja muiden kiiskiläläisten toistaiseksi, viimeinen käden jälki - muistolaatta. Kyläranta vuonna 1997. Kuinkahan moni Hämäläinen on nähnyt nämä maisemat historian saatossa?

 

< < Edellinen |Seuraava >