Kiiskilä vuonna 1939

Eletään kesää vuonna 1939. Kiiskilän asukkaiden elämä näyttää jatkuvan jokapäiväisen aherruksen merkeissä. Kylän elämä on tasapainossa, siinä jokaisella on oma tehtävänsä. Maanviljelys on tullut yhä tärkeämmäksi elinkeinoksi merenkulun rinnalle. Kevään kylvöt ovat onnistuneet hyvin ja kesän säät ovat olleet suosiolliset, niinpä hyvää satoa odotellaan. Merenkulkijat piipahtavat kotikylässään matkojensa välissä ja tuovat oman lisänsä kylän raitille. Talolliset suorittavat vuodenaikaan kuuluvia töitään. Kalastajat käyvät pyydyksillään. Lastaajat lähtevät aamuvarhain ja palaavat illalla koteihinsa lähikylien satamista. Vanhuksilla ja lapsilla on myös omat tehtävänsä ja sijansa muiden joukossa. Kaikki he tuntevat kuuluvansa tänne kotikyläänsä, missä haastetaan karjalan murretta ja kunnioitetaan karjalan heimon perinteitä.

Kauniin kesän keskellä kyläläisten mieliä kalvaa kuitenkin huoli tulevasta. Uhka idästä on ilmeinen, merkeistä ei voi erehtyä. Karjalan kansa on kokenut vainon aikaisemminkin. Ymmärrät sen paremmin jos luet lyhyen historian tekstin, minkä olemme tähän tekstiin liittäneet. Tämä tallennus on omistettu näille kylän asukkaille ja heidän työlleen heidän heimonsa, perheidensä ja kotiseutunsa hyväksi.

Kiiskilän kylä sijaitsi 20 km pitkän Koivistonniemen koillisrannalla. Kylän talot oli rakennettu mereen viettävän rantaharjanteen päälle, joka levittäytyi kirjavana nauhana kauniiseen luontoon.

Kylän pinta-ala oli 877 ha, josta viljeltyä oli noin 17 %. Ranta-alueita ja pihoja oli pinta-alasta noin 10%. Rantaviivaa kylässä oli noin 6 km. Kylän väkiluku oli suurimmillaaan kesällä 1939.Asukkaita kylässä oli 367 ja taloja 77.

Asuinrakennukset

Kiiskilän rakennusarkkitehtuuri on varsin rikasta. Siellä on taloja viime vuosisadalta aivan nykypäivään, pienistä mökeistä suuriin taloihin. Talojen perusmateriaali on hirsi, joka monissa tapauksissa on vuorattu laudoilla. Melkein jokaisen talon yhteyteen on rakennettu kylmä kalteri, jonka toinen sivu toimii ruoansäilytyspaikkana, sulaanina.

Tupa toimii talon sydämenä. Siellä suoritettaan kaikki tärkeimmät askareet aina ruoanlaitosta seurusteluun. Joka tuvassa on luonnollisesti piirakoiden paistoon soveltuva leivinuuni.

Talojen kalustus on pitkälti itse tehtyä. Tuvan seinustoja kiertää tavallisesti kaksi penkkiä. Penkkien edessä on pitkä pöytä ja pöytärenkku, kiikkutuoli, pieni tiskipöytä ja astiakaappi. Tuvan kalusteisiin kuuluvat myös päästä tai sivusta vedettäviä sänkyjä, jotka päivällä toimivat penkkeinä.

Hirsikehikko teki taloista liikuteltavia. Moni talo sai uuden paikan Kiiskilässä ja niitä tuotiin jaaloilla kylälle kauempaakin.

Kiiskilän kylän osat

Keskikylä, Alakylä, Mäenkylä, Kirpunkylä, Kirpunkylän Uusikylä ja Siikapaasi. Näin kyläläiset kutsuvat kylänsä eri osia.

Keskikylä: Keskikylän talot sijaitsevat rannalta nousevan harjanteen päällä kauniissa kuusi-mäntymetsikössä. Harjanteelta laskeutuu tie rantaan Alakylään ja Kyläniemen laiturille. Kurkela-Vatnuori tien tuntumassa on vuosisadan alussa talkoilla rakennettu kansakoulu ja osuuskauppa. Koulun kellonsoitto kuuluu useimpaan Keskikylän taloon ja ilmoittaa näin kyläläisille ajan kulun. Tien varressa on hevospuomi, johon kaupassa käyvät sitovat hevosensa. Alhaalla kimmeltää Kiiskilän salmi ja taustalla näkyy Revonsaari.

Alakylä: Keskikylästä laskeudutaan Halkomäen kujasia pitkin Alakylään ja Kyläniemen rantaan sekä laiturille. Kylä on Kiiskilän pienin, mutta ei hiljaisin. Aamuisin kyläläiset kerääntyvät laiturille, kun laiva lähtee lähikyliin ja Viipuriin. Usein rannalla on myös puutavarapinoja odottamassa lastausta. Laaja vaaleahiekkainen rantahietikko on mitä parhain uimaranta. Kiiskien alkukoti on sijainnut tällä niemellä. Myöhemmin tänne ovat muuttaneet Havit ja Hämäläiset.

Mäenkylä: Tämä metsäinen kylä rajoittuu naapurikylä Kurkelaan. Monella Kiiskilän isännällä on täällä metsäpalstansa. Mäenkylän talot ovat harjanteelta Honkniemeen laskevan tien varrella. Hongat ja vaalea hiekkaranta tekevät tästä niemestä kylän kauneimpia. Täältä löytyy myös Kiiskilän ensimmäinen laituri.Tämä osa kylää oli itsenäinen Ingilän kylä 1700-luvulle asti, jolloin se liitettiin Kiiskilään.

Kirpunkylä: Kylä on saanut nimensä Kirpun suvusta ja Kuusikkoniemi tunnetaan kuusista. Kiiskilän rantoja peittävä vaalea hiekkaranta on täällä hieman kapeampi kuin muualla. Hyypiön suvun naisten istuttamat puut koristavat heidän kotipihojansa. Keskikylästä kujasia myöten kulkevat pelloille menijät ja karjan kellot kilkattavat matkallaan Siikapaaden laitumille. Kiiskilän laajimmat pellot aukeavat rannasta harjanteelle menevän tien varrella.

Kirpunkylän Uusikylä: Oikeastaan Uusikylä on Kirpunkylän kupeessa oleva kylän osa. Kolmen vanhan Kirppujen talon lisäksi tänne rakennettiin vapaussodan jälkeen kahdeksan uutta taloa ja kylää alettiin kutsua Uudeksikyläksi. Täällä asuvat pitävät Taponiemeä kauneimpana Kiiskilän niemistä. Kylän läpi kulkevat kesäisin Siikapaaden niityille menijät, niin peltomiehet kuin karjaa laitumelle ajajatkin. Taponiemen kärjessä Hyljekivellä istuen voi yrittää kalaonneaan ja nauttia meren hengestä sekä katsella Siikapaaden niemen silhuettia.

Siikapaasi: Siikapaasi on pieni kylä Kiiskilän Vatnuorin puoleisessa päässä. Vaaleahiekkainen Siikapaaden niemi on lomailijoiden suosiossa. Viipurista ja aikoinaan myös Pietarista saakka, tultiin viikonloppua viettämään tälle kauniille niemelle. Laiturista johtaa tie ylös harjanteelle ja naapurikylän linnakkeelle. Kylän talot ovat yhtä lukuun ottamatta aivan rannan tuntumassa. Rannalla laiturin lähettyvillä on joukko kyläläisten kalastusveneitä, kalastustarvikkeita ja laivojakin odottamassa vesille pääsyä. Laiva Uuraaseen ja Viipuriin lähtee aamulla ja palaa illalla. Laiturilla riittää vilskettä niin arkena kuin viikonloppunakin.

Asukkaat

Kiiskilässsä on 77 taloa ja niissä 367 vakituista asukasta sekä muutama kesäasukas. Asukkaisiin tutustut napsauttamalla isännän nimeä alla.